| Sana glögi
tulee ruotsin kielestä sanasta "glödgat
vin", hehkutettu viini, kuten kuumaa mausteista
juomaa alunperin kutsuttiin. Ruotsissa glögiä
juotiin jo 1600- luvulla, jolloin sokeritoppa
kastettiin konjakkiin ja sytytettiin palamaan
niin, että sulanut sokeri tippui viiniin.
Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa oli varsinainen
glögisti, hänen hoviinsa kuului erityinen
glöginsekoittaja, joka valvoi, että
hänen majesteettinsa lempijuoma maustettiin
juuri oikein. Kuninkaan lempisekoitus on historioitsijoiden
tiedossa: reininviiniä, sokeria, hunajaa,
inkivääriä, kanelia, kardemummaa
ja neilikoita. Ruotsista glögi kulkeutui
myös Suomeen. Pohjoismaissa glögin kantamuotoa,
maustettua viinaa, käytettiin muun muassa
lämmittämään talven viimaa
uhmanneita postimiehiä.
Viinin maustaminen ei
kuitenkaan ollut pohjoismainen keksintö.
Jo muinaiset roomalaiset ja kreikkalaiset maustoivat
viinejään, mutta tuolloin haluttiin
lähinnä peittää viinin huono
laatu. Maustettua viiniä pidettiin myös
terveellisenä.
Ajan mittaan Euroopassa
lämpimän maustetun viinin juominen
jättäytyi muodista, mutta me kylmän
Pohjoisen asukit olemme rakastuneet glögiin
vuosi vuodelta yhä enemmän ja enemmän.
Suurin glögimäärä
kuluu tietenkin joulukuussa, mutta muutama glögi-intoilija
säästää pari pullollista
myös kesäksi, ehkäpä raikkaan
juhannusboolin pohjaksi! Tämä on kuitenkin
varma fakta: Mikään ei lämmitä
joulupukin mieltä enemmän- tai saa
Petterin kuonoa punoittamaan tehokkaammin -
kuin valtava kupillinen höyryävää
glögiä talviyön paukkupakkasissa!
|
