Noitia - onko heitä?
Vielä tänäkin päivänä on olemassa ihmisiä, jotka kutsuvat itseään noidiksi, ja he myös tarkoittavat sitä enemmän tai vähemmän tosissaan. Jotkut itseään noidiksi kutsuvista tunnustavat Gerald Gardnerin vuonna 1940 luomaa uuspakanallista uskontoa nimeltään "Wicca". Tämä uskonto on jonkinlainen mysteereihin ja luontoon perustuva usko. Usein jumalat tai jumalattaret joita tässä uskonnossa palvotaan saavat auringon tai kuun muodon. Toisinaan Wicca-uskonto lainaa myös vanhoja esimerkiksi kelttiläisiä, pohjoismaisia tai kreikkalaisia jumalia. Wiccat harjoittavat uskontoaan usein ulkona luonnossa ja monet juhlapyhät yhdistetään eri vuodenaikoihin ja täysikuuhun. Wiccat harjoittavat rituaalejaan ryhmissä ja usein mukana on myös ylipappi tai -papitar. Osa rituaaleissa käytettävistä välineistä on sellaisia, jotka me usein yhdistämme noitiin ja taikureihin. Näitä ovat esimerkiksi sauva, kattila ja luuta. Näistä jälkimmäisin liitetään tosin symbolisesti enemmänkin puhtauteen kuin lentämiseen!

Taikureiden taikuri
Yksi historian ja kirjallisuuden kuuluisimmista velhoista (jos emme ota mukaan jonkin verran nykyaikaisempaa Harry Potteria) on luultavasti Merlin. Kelttiläisen mytologian mukaan hän oli taikurina Kuningas Arthurin hovissa perittyään asemansa edeltäjältään Gwydionilta. Merlin käytti hyväkseen taikuutta, jotta hän saattoi antaa hoville neuvoja sekä pystyäkseen ennustamaan tulevaisuutta. Toisinaan hän teki taikojaan hovissa jopa puuttuakseen tapahtumien luonnolliseen kulkuun. Eräässä tarinassa, jossa Merlinillä itsellään on pääosa, hän joutuu Viviane-nimisen nymfin viettelemäksi. Viviane havittelee Merlinin taianomaisia kykyjä ja kääntää taikuuden lopulta Merliniä itseään vastaan. Tarina kertoo myös, että juuri Merlin vastaanotti Excalibur-miekan "Järven neidolta".

Noitien historiaa
Velhoja ja noitia on ollut olemassa kautta aikojen ja heillä on sanottu olevan taianomaisia kykyjä. Aikojen alussa he olivat viisaita eukkoja ja ukkoja, jotka tiesivät epätavallisen paljon taikuudesta. Usein he pystyivät, tai ainakin heidän uskottiin pystyvän, taikuuden ja jokusen lääkekasvin avulla parantamaan sairauksia. Mutta he saattoivat myös käyttää "pahaa silmää", jolloin he aiheuttivat sairauksia, ja vaikuttivat luonnon normaaliin kiertokulkuun, niin että lehmät lakkasivat lypsämästä ja viljelijöitä kiusasivat katovuodet.

Lähinnä kirkon vaikutuksesta erityisesti noidat alettiin yhdistää kamaluuksiin ja pahuuteen sekä yhteistyöhön saatanan kanssa. Suurimman vastuun noitavainoista, jotka ajan kuluessa levisivät koko kristittyyn maailmaan, kantaa Paavi Gregorius IX. Vuonna 1233 hän kannusti kansaa noitien etsimiseen ja piti heidän parantamista noituudesta velvollisuutenaan. Paavi Gregorius IX vastasi myös inkvisition, josta muodostui kirkon pysyvä instituutio harhaoppeja vastaan, perustamisesta. Erityisesti 1400-1600 -lukujen aikana noituudesta syyttämisestä tuli kätevä tapa päästä eroon vihollisistaan. Esimerkiksi Jeanne d'Arc tuomittiin noituudesta englantilaisessa tuomioistuimessa vuonna 1431 ja hänet tapettiin polttamalla roviolla.

Paavi Innocentius VIII:n aikana noivavainojen määrä kasvoi entisestään. Samana vuonna, 1487, kun hän antoi siunauksensa noitien polttamiseen roviolla, ilmestyi myös teos nimeltään "Noitavasara". Kirjassa neuvottiin kuinka noidat voidaan tunnistaa ja paljastaa, ja kuinka heidät voidaan tehdä vaarattomiksi. Teos on erityisen vihamielinen naisia kohtaan ja nykyaikaisen lainopin mukaan täysin tuomittava - teos suosittelee muun muassa oikeudenkäyntiasiakirjojen väärentämistä noita-tuomioiden lisäämiseksi.

Saksassa, Sveitsissä, Englannissa, Skotlannissa, Ranskassa ja Espanjassa teloitettiin tuhansia noidiksi väitettyjä naisia, mutta myös joitakin miehiä, noitavainojen aikana. Ruotsissa teloitettiin yhteensä noin 300 henkilöä noituudesta syytettynä. Vasta vuodesta 1779 lähtien Ruotsissa ei ole voinut noituudesta syytettyjä tuomita kuolemaan.