Tiesitkö, että...
Riisipuuro oli 1800-luvun pitopöydässä uusi tulokas. Valkoista riisipuuroa pidettiin hienompana kuin aikaisemmin syötyä riisipuuroa, sillä riisi oli yhä eksoottista ja maito kallista. Myöhemmin riisipuuro koki muiden puurolajien tavoin arvonalennuksen. Nykyään puuroa syödään jälkiruoaksi yhä harvemmin - tuhtia puuroa saattaa olla vaikea nauttia kinkun ja muiden herkkujen kyytipojaksi. Monessa kodissa riisipuuro nautitaankin jo esimerkiksi lounaaksi.

Tuntemamme pukki on useiden eri kansanuskomusten ja perinteiden yhdistelmä. Pukki on kuitenkin muuttunut vuosien saatossa ja tuntemamme hyvntuulinen pukki on melko uusi tuttavuus. Joulupukillamme on kaksi alkuperää, pakanallinen ja kristillinen.

Ennen nykyisen joulupukin syntymää suomalaisia koteja kierteli joulunaikaan sekalainen joukko erilaisia pukkihahmoja. Tannoisilla pukeilla oli sonnusteinaan sarvet, noetut kasvot tai olkinaamari sekä suuri karvanuttu. Sarvipäiset tapaninpukit ja nuuttipukit kiertelivät etenkin Nuutinpäivänä (13.1.) talosta taloon kerjäten joulusta tähteiksi jääneitä ruokia ja juomia. Nuuka isäntäväki palkittiin herjoilla ja kovaäänisillä pilkkalauluilla. Myös lasten pelottelu kuului pukkien harrastuksiin.

Nykyisenlainen joulupukki on lähtöisin Amerikasta, jossa pukki standardoitiin jo 1927. Samana vuonna kertoi radion Markus-setä kuuntelijoilleen pukin asustavan Korvatunturilla Itä-Lapissa. Myös Amerikassa oli kuultu pukin asuvan Napapiirillä. Suomessa pukki vieraili aluksi säätyläiskodeissa. Varhainen nykypukki oli eräänlainen yhdistelmä kilttiä Amerikan pukkia ja pelottavampaa kotimaista. Pukki palkitsi kiltit lapset lahjoin, mutta kantoi mukanaan myös risukimppua tuhmien lasten varalta.