 |
Kamppailulajeihin
lasketaan urheilulajit, joihin kuuluu kamppailuharjoituksia.
Harjoittelussa voidaan keskittyä esimerkiksi itsepuolustukseen
tai kilpailuihin valmentautumiseen. Kamppailulajeissa
on myös tärkeää kehittää
itseään ja taitojaan jatkuvasti. Kamppailulajeista
puhuttaessa viitataan yleensä aasialaista alkuperää
oleviin lajeihin. Länsimaista alkuperää
olevia kamppailulajeja ovat esimerkiksi paini, nyrkkeily
ja miekkailu.
Monien aasialaisten kamppailulajien alkuperän sanotaan
olevan Intiassa. Sieltä lajit ovat hiljalleen levinneet
Aasian muihin osiin. Japanissa lajeja kutsutaan yhteisellä
nimellä "budo", joka merkitsee "soturin
tietä". |
 |
|
| Japanilaiset
kamppailulajit jaetaan yleensä kahteen eri ryhmään,
Gendai Budoon ja Koryu Budoon. Gendai Budo sisältää
nykyaikaisia budolajeja, jotka ovat kehittyneet Japanissa,
esimerkiksi Judo, Karate ja Sumo. Koryu Budo sisältää
puolestaan perinteisiä budolajeja ja miekkailukouluja,
joissa harjoitellaan miekan käyttöä. Wushu
ja Kung Fu ovat laajoja käsitteitä, joita käytetään
puhuttaessa kaikista kiinalaisista kamppailulajeista. Näiden
lisäksi on olemassa runsaasti erilaisia korealaisia kamppailulajeja,
niistä tunnetuin on ehkä Taekwondo. Vähemmän
tunnettuja ovat erilaiset filippiiniläiset, indonesialaiset
ja vietnamilaiset kamppailulajit. Myös esimerkiksi potkunyrkkeilyn
(Kickboxing) ja Thai-nyrkkeilyn (Thaiboxing) lasketaan kuuluvan
kamppailulajeihin. |
 |
| Suhtautuminen
kamppailulajeihin lasten harrastuksena vaihtelee suuresti.
Toiset ovat sitä mieltä, etteivät kamppailuun
keskittyvät lajit sovellu lasten harrastukseksi. Toiset
taas ovat sitä mieltä, että kamppailulajit
opettavat lapsille kuria ja tarjoavat monipuolista harjoittelua.
Perinteet ovat tärkeä osa kamppailulajeja, eikä
niistä tingitä myöskään nuorimpien
ryhmissä. Tervehdyssarjat, vastustajan kunnioittaminen
ja valmentajan totteleminen ovat osa näitä perinteitä.
Esimerkiksi judo on hyvä vaihtoehto lapselle, joka haluaa
aloittaa kamppailulajin harrastamisen. Lyönnit ja potkut
eivät kuulu judoon samalla tavalla kuin moniin muihin
kamppailulajeihin, judolla on sen sijaan yhtäläisyyksiä
esimerkiksi painin kanssa. |
| Judossa
kilpaillaan lähinnä itseään vastaan ja
harjoitusten tarkoituksena on parantaa omaa tekniikkaa. Judossa
ei myöskään ole joukkueita, joihin valittaisi
vain parhaimmat ja pisimmälle kehittyneimmät lapset.
Judon vyöjärjestelmä tarjoaa haasteita kaikille,
jotka haluavat kehittää itseään monipuolisen
harjoittelun kautta. Osa judoseuroista järjestää
muksujudoa, jonka voi aloittaa jo neljä vuotiaana. Kaikkein
nuorimpien judoharjoitteluun kuuluu paljon leikkiä, jonka
ohessa opetellaan judoon kuuluvia käytöstapoja,
toisten kunnioitusta ja oman vartalon hallintaa. |
| Judo
on klassinen japanilainen kamppailulaji. Se on yksi
tunnetuimmista kamppailulajeista ja sillä on runsaasti
harrastajia. Tekniikan, voiman ja notkeuden avulla judossa
yritetään saada vastustaja mattoon. Harjoittelu
sisältää yleensä sekä tekniikkaharjoituksia
että fyysistä harjoittelua, johon kuuluvat
heitot, voimaharjoittelu ja venyttely. Japanin sana
judo tarkoittaa "pehmeää tietä". |
 |
|
 |
 |
Suurimmassa
osassa kamppailulajeja harrastajan tasoa mitataan käytännön
kokeella, joka sisältää tiettyjä
ennakkoonmääriteltyjä harjoituksia. Tasokokeissa
mitataan perustekniikkaa, eivätkä ne yleensä
sisällä perustasolla kamppailuharjoituksia.
Tähän sääntöön on tietysti
olemassa myös poikkeuksia. Harrastajan tason näkee
yleensä vyön väristä. Aloittelijoiden
vyö on valkoinen, sen jälkeen harrastaja voi
saavuttaa viisi eri väriä ennen mustaa vyötä,
joka on vöistä arvostetuin. Myös musta
vyö on jaettu eri asteisiin eli daneihin. |
|
Alunperin
vöitä oli ainoastaan kahta eri väriä.
Oppilaan vyö oli valkoinen ja judo-mestarin vyö
musta. Vöiden uusien värien sanotaan tulleen
käyttöön judon löydettyä
tiensä länsimaihin, jossa harrastajilla
ei ollut yhtä paljon kärsivällisyyttä
kuin japanilaisilla judokoilla. Eri väreistä
on kuitenkin myös käytännön hyötyä
esimerkiksi harjoiteltaessa sekaryhmissä - vyön
värin perusteella voidaan helposti nähdä
kuinka kokeneita ryhmän eri jäsenet ovat.
Ensimmäiset dan- ja kyuasteikoista koostuneet
tasojärjestelmät otettiin käyttöön
lajin kehittäjän Jigoro Kanon toimesta.
|
|
